Back Jan Brand Afrikaans يوهانس براند Arabic Johannes Henricus Brand German Johannes Brand English Johannes Henricus Brand French יוהנס ברנד HE Johannes Henricus Brand Italian Johannes Henricus Brand Dutch Бранд, Йоханнес Russian Jan Hendrick Brand Swedish
| Johannes Brand | |
|---|---|
 Johannes Brand noin vuonna 1864. |
|
| Oranjen vapaavaltion 4. valtiollinen presidentti | |
| Edeltäjä | Marthinus Wessel Pretorius |
| Seuraaja | Francis William Reitz |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. joulukuuta 1823 Kapkaupunki, Kapmaa |
| Kuollut | 14. heinäkuuta 1888 (64 vuotta) Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio |
| Ammatti |
lakimies professori poliitikko |
| Puoliso | Johanna Zastron |
| Lapset | 11 |
Johannes Henricus (Jan Hendrik) Brand (6. joulukuuta 1823 Kapkaupunki, Kapmaa – 14. heinäkuuta 1888 Bloemfontein, Oranjen vapaavaltio) oli Kapmaan hollantilainen poliitikko, joka toimi vuosina 1864–1888 Oranjen vapaavaltion presidenttinä.[1][2]
Johannes Brandin isä Sir Christoffel Brand (1797–1875) oli Kapmaan edustajainhuoneen puhemies. Johannes Brand väitteli lakitieteen tohtoriksi Leidenin yliopistossa Hollannissa vuonna 1845 ja jatkoi opintojaan Lontoon yliopistossa. Valmistuttuaan hän palasi vuonna 1849 Kapmaahan ja saavutti menestystä lakimiehenä. Hänet valittiin vuonna 1854 Kapmaan ensimmäiseen parlamenttiin ja nimitettiin 1858 professoriksi Kapkaupungin South African Collegeen. Brand valittiin vuonna 1863 buurien perustaman nuoren Oranjen vapaavaltion presidentiksi eronneen Marthinus Wessel Pretoriuksen tilalle ja hän aloitti virassa seuraavana vuonna.[2][1]
Brand uudelleenvalittiin presidentiksi neljä kertaa ja hän jatkoi virassa kuolemaansa asti. Hän onnistui vakiinnuttamaan maan sisäiset olot ja ylläpitämään rauhallisia suhteita brittiläiseen Kapmaahan sekä Transvaaliin ja muihin buurivaltioihin.[1][2] Sen sijaan kuningas Moshoeshoen johtamia sothoja vastaan suoritettiin useita hyökkäyksiä. Oranje onnistui lopulta valloittamaan Caledonjokea ympäröivän alueen sothoilta ja vuonna 1868 Brand saneli sothoille niin ankarat rauhanehdot, että Moshoeshoe antoi mieluummin Ison-Britannian valloittaa hänen kuningaskuntansa Basutomaan. Brand myös suostutteli Ison-Britannian hallituksen maksamaan Oranjelle 90 000 punnan hyvityksen läntisen Griquamaan timanttikentistä, jotka se oli vuonna 1871 vallannut Oranjen aluevaatimuksista piittaamatta.[1]
Ensimmäisen buurisodan aikana Brand piti Oranjen puolueettomana ja toimi rauhanvälittäjänä Transvaalin ja Ison-Britannian välillä.[1][2] Kuningatar Viktoria löi hänet ritariksi vuonna 1882 näistä ansioista.[1] Viimeisinä vuosinaan Brand varmisti vaikutusvallallaan, että Transvaalin presidentti Paul Kruger ei saanut koottua buurivaltioita Ison-Britannian vastaiseksi liitoksi.[2]